Eli lisää talvipäiväkirjoituksia ;) Tämän kirjoittamisesta on siis tosiaan aikaa, mutta se oli sen verran noita muita parempi että kehtaan laittaa muidenkin luettavaksi. Tämä on hieman lyhyempi kuin tuo toinen.

 

 

– Mari! Totuus vai tehtävä! Ellin kirkas ääni kuulosti melkein liian kirkkaalta autiossa talossa.
– Tehtävä, Mari sanoi. Ehkei se olisi niin paha. Saaralle oli kerran tullut tehtäväksi pussata Lassia. Se oli tehnyt sen. Elli näytti selvästi miettivän. Tämä istui Saaran syystakin päällä, huppari oli kuulemma tarpeeksi lämmin sisällä.
– Varasta mulle jotain, Elli sanoi. No niin, siinä se oli. Mari nousi kylmältä lattialta, veti lakin päähänsä.
– Älkää odottako heti takaisin, Mari sai sanottua ennen kuin laittoi klenksuvan oven kiinni takanaan. Kevyt sade kasteli tytön kun tämä hölkkäsi tyhjälle tielle. Päästyään pois talon läheisyydestä hän hidasti vauhtinsa kävelyksi.

 

                      – Hyi! huudahdus pääsi mitä ilmeisimminkin vanhalta naiselta, jonka ostoskassi oli pudonnut ojaan. Mari kiiruhti nostamaan pussia. Naisella näytti olevan muutakin kannettavaa.
– Kassohan, eikös siinä olekkin naapurin Mari! mummo sanoi vilkaistuaan tyttöä.
– Mähän se, Mari sanoi hymyillen ja pyyhkäisi märät hiukset pois kasvoiltaan.
– Voinks mää kantaa nää teille? tyttö kysyi ja kohotti ostoskassia. Mummo nyökkäsi ilahtuneena ja kiitti Maria. Mummolla ei ollut sateenvarjoa, hän pelkäsi nyt saavansa keuhkokuumeen.

 

                      Mummon rivitaloasunto oli hämärä mutta siisti. Siskontyttö kuulemma siivosi sitä, osti aina kaappeihin outoja ruokia. Keittiössä oli tuskin ollenkaan valaistusta pöytälampun ja kynttilän lisäksi. Mummo kiitteli Maria, kun tämä nosteli ruuat jääkaappiin ja ruokakomeroon. Osa siskontytön ostoksista oli vieläkin pöydällä, ne olivat niitä joita mummo tuskin söisi.
– Kaitsie jottain vaivanpalkkaa otat? mummo kysyi, otti jo vitosta kukkarostaan.
– Emmä, Mari kursaili, mutta huomasi sitten jotakin pöydällä hylättyjen ruokatarvikkeiden joukossa.
– Paitsi… Saanks mä ottaa tämän? Mari kysyi. Mummo lupasi mielellään, ei hänellä sille mitään käyttöä olisi. Mari kiitti kauniisti, hyvästeli mummon ja astui ulos ovesta. Hän kiirehti juoksuun sateisella jalkakäytävällä, juosten kohti autiotaloa limsapullo tiukasti nyrkissään.

 

 

 

 

Nonniinh, luen sitten vieläkin aivan mielelläni kommentteja ;)