Kaikkien pelissäni esiintyvien monimutkaisten ihmissuhteiden tai siis simsuhteiden sekaan mahtuu joitakin varsin onnellisiakin. Hyvänä esimerkkinä siitä on tämä yliopistolla opiskeleva Ryynilän pariskunta.

Kun löysin Outolaakson teinien joukosta Silva Ryynilän lisäksi Tatu Ryynilän ajattelin, että kyseessä oli joku näistä Matkoilla-lisäosan yhtenäisistä perheistä, joita aina joskus näki lomakohteissa. Ajattelin, että nämä kaksi olivat sisaruksia ja päätin lähettää heidät yliopistolle yhdessä. Mutta näiden kahden välillä ei ollutkaan minkäänlaista sukulaisuussuhdetta, mutta he tulivat varsin hyvin toimeen keskenään. Mikäpäs siinä sitten, ajattelin, saatte te olla kimpassakin. Nämähän oli suorastaan luotu toisilleen.

...Tatu, prkl. Keskity.

Missäs minä olinkaan? Ai niin, tämä kaksikko oli selvästikin kuin luotu toisilleen ja taisipa kaksikko tuntea ainakin yhden salaman edestä vetovoimaakin, ellei jopa kahden. Kolmen salaman voimaa ei löytynyt, mutta muuta yhteistä kyllä löytyi, kuten yhteisiä harrastuksia.

Kuten kylpyhuoneen kalusteille puhuminen näköjään. Silva, nyt seis! Ja heivaa ihmeessä se rinkka selästäsi.

Siis: Molemmat harrastivat varsin mielellään maalaustaidetta ja kehittyivät varsin hyviksi siinä. Varsinkin Silva oli nopea oppimaan, ja Tatu alkoi haaveilla yhteisen taidegallerian perustamisesta. Molempien suosikkiharrastus oli tosiaan taide ja käsityö, maalaamalla oli helppo rentoutua kun ensin suostuteltiin paikalliset lehmämaskotit kirjoittamaan lopputöitä.

Tatu, mitä nyt taas? mInähän kielsin epäilyttävän kylpyhuonekyräilyn...

Aivan ruusuilla tanssimista ei asuntolaelämä tosin aina ollut - aina välillä keittäjä onnistui sytyttämään tuleen sekä hellan että näköjään jollakin ihmeen konstilla myös pihan puut. Ja palomieskin vain puisteli päätään ja käveli takaisin tikasautolleen. Ensiluokkaista jälkeä, hyvät naiset ja herrat. Onneksi kaikki asukit olivat kampuksella.

Silvakin uskalsi lopulta hienoisen painostuksen jälkeen avata nutturansa ja kokeilla hieman rennompaa tyyliä. Neonväreissä kirkuva lenkkeilypaita heivattiin kaapin nurkkaan ja tilalle ilmestyi heiman maanläheisempiä sävyjä.

Neito tosin rakasti yhä ulkoilua vaikka ei kantanutkaan enää rinkkaansa kaikkialle. Tämän lisäksi Silva oli niitä harvoja asuntolassa, jotka osasivat käsitellä tulta turvallisesti. Aina välillä kaikkein pimeimpinä iltoina pihassa leiskuikin pieni leirinuotio, jonka äärellä sai paahtaa vaahtokarkkeja tai kertoilla kummitusjuttuja gradupapereidensa alle menehtyneistä opiskelijoista.

Kaiken jälkeenkin ulkopuolistenkin oli pakko tunnustaa, että Tatulla ja Silvalla meni varsin hyvin. Heillä oli sekä toisensa että yhteinen harrastus että kaiken todennäköisyyden mukaan myös yhteinen tulevaisuus. Taidegallerian lisäksi pariskunnan suunnitelmissa oli asunto joko gallerian yläkerrassa tai vuokra-asunnossa kaupungilla, sekä joko yksi tai kaksi lasta sen mukaan kuinka monta heille tulisi siunaantumaan.

Tällainen oli tämän päivän luukku katsauksineen Ryynilöiden elämään yliopistolla. Jos teitä kiinnostaisi nähdä lisää näitä kahta niin kertokaa ihmeessä ;) Mutta nyt, tältä päivältä se on sayonara.





...

Tatu, aion syyttää sinua kaikesta.